Suomen talvinen luonto tarjoaa ainutlaatuisia mahdollisuuksia pilkkikalastukseen. Jääkannen alla elämä jatkuu aktiivisena, ja monet kalalajit ovat saatavilla myös kylminä kuukausina. Suomen vesistöissä talvipilkinnällä voi saada useita kalalajeja, kuten ahventa, haukea, madetta, siikaa, kirjolohta ja kuhaa. Kalastusmahdollisuudet vaihtelevat talven eri vaiheissa ja riippuvat vesistön ominaisuuksista sekä pilkkijän taidoista ja välineistä.

Mitä kaloja voi saada pilkkimällä talviaikaan?

Talvinen pilkkikalastus tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia eri kalalajien pyyntiin Suomen vesistöissä. Ahven on talvipilkinnän kuningas ja sitä tavataan lähes kaikissa järvissä. Alkutalvesta ahvenet liikkuvat usein parvissa, mikä mahdollistaa hyvät saaliit. Hauki on toinen yleinen saalis, joka voi tarttua pilkkiin erityisesti matalammissa lahdissa ja ruovikkoalueiden läheisyydessä.

Made on erityisesti keskitalven herkkua, ja sen kutuaika helmikuun tienoilla tarjoaa parhaat mahdollisuudet mateenpilkintään. Siikaa pilkitään yleisimmin syvemmistä vesistä, ja se on erityisen suosittu pilkkikala Pohjois-Suomessa. Kirjolohi puolestaan on mahdollista saada erityisesti istutusvesissä, ja sen pilkintä on suosittua esimerkiksi kalastusalueilla, joissa harjoitetaan istutustoimintaa.

Kuha aktivoituu usein lopputalvesta, kun päivät alkavat pidentyä. Se viihtyy syvemmissä vesissä ja tarjoaa haastavaa mutta palkitsevaa pilkintää. Harvinaisempia talvikalasaaliita voivat olla myös särki, lahna ja taimen, riippuen vesistöstä ja pilkkipaikasta.

Mikä on paras aika pilkkiä eri kalalajeja talvella?

Talvikalastuksen ajoittaminen oikein on keskeistä hyvän saaliin varmistamiseksi. Ahventa voi pilkkiä läpi talven, mutta erityisen aktiivista se on alkutalvesta ennen kovimpia pakkasia sekä lopputalvesta, kun päivät pitenevät. Päivällä ahvenet ovat usein aktiivisimmillaan keskipäivän tuntien ympärillä.

Hauen pilkintä onnistuu parhaiten alkutalvesta ja lopputalvesta, kun vedet ovat vielä suhteellisen lämpimiä. Keskitalven kovilla pakkasilla hauen aktiivisuus usein laskee. Made puolestaan on tyypillisesti aktiivisimmillaan tammikuun lopulta helmikuun puoliväliin kutuaikaan, ja erityisesti ilta- ja yöaikaan.

Siian pilkintä on usein tuloksellisinta alkutalvesta, kun jäät ovat juuri muodostuneet. Kuha aktivoituu erityisesti lopputalvesta helmi-maaliskuussa, kun valo lisääntyy. Päivän parhaat hetket vaihtelevat kalalajista riippuen – ahvenelle usein keskipäivä, kuhalle aamu- ja iltahämärä, mateelle ilta ja alkuyö.

Talvikauden aikana kalastajan kannattaa huomioida myös kuukausien väliset erot: joulukuussa ja tammikuun alussa jäät vahvistuvat ja monien kalojen aktiivisuus on vielä hyvällä tasolla, helmikuu on usein mateenpilkinnän parasta aikaa, ja maaliskuussa päivien pidentyessä erityisesti ahven ja kuha aktivoituvat jälleen.

Miten pilkkipaikan valinta vaikuttaa saataviin kaloihin?

Pilkkipaikan valinnalla on ratkaiseva merkitys saaliin saamiseksi. Eri kalalajit viihtyvät talvella erilaisissa ympäristöissä. Ahvenet hakeutuvat usein syvänteen reunoille tai matalamman ja syvemmän veden vaihtumiskohtiin. Parvet voivat liikkua eri syvyyksissä päivän mittaan, joten syvyyden vaihteleminen on tärkeää.

Hauet viihtyvät usein matalammissa lahdissa, kasvillisuuden läheisyydessä tai saarien ja niemien kärjissä. Pilkkijän kannattaa etsiä alueita, joissa on vaihtelevaa pohjaa ja suojapaikkoja kaloille. Mateet hakeutuvat kutuaikaan matalammille kivikkopohjille, mutta muutoin ne viihtyvät syvemmissä vesissä.

Siiat pilkitään useimmiten syvemmistä vesistä, järvien syvännealueilta. Kuhaa kannattaa etsiä syvänteistä ja niiden reunoilta, erityisesti paikoista, joissa on jyrkkä pudotus tai pohjamuodostelmia. Vesistön virtaukset vaikuttavat myös kalojen olinpaikkoihin – pienet virtaukset houkuttelevat kaloja puoleensa, sillä ne kuljettavat happea ja ravintoa.

Paikallistuntemuksesta on suurta hyötyä pilkkipaikan valinnassa. Pohjan muodot, syvyydet ja aiemmat kokemukset hyvistä pilkkipaikoista ohjaavat usein kokeneita pilkkijöitä. Kaikuluotaimen käyttö jään alla voi myös auttaa löytämään kalaparvia ja sopivia syvyyksiä.

Mitä pilkkivälineitä tarvitaan eri kalalajien pyyntiin?

Pilkkivälineet vaihtelevat tavoitellun kalalajin mukaan. Ahvenen pilkinnässä suositaan usein kevyitä pilkkivapoja, ohutta siimaa (0,12-0,20 mm) ja pieniä tasapainopilkkejä tai mormuskoita. Syöttinä voidaan käyttää matoja tai keinosyöttejä. Ahvenelle tarkoitettu tasapainopilkki on usein kooltaan 3-5 cm.

Hauen pilkintään tarvitaan järeämpää kalustoa: vahvempaa vapaa, paksumpaa siimaa (0,30-0,40 mm) ja suurempia tasapainopilkkejä tai lusikkauistimia. Lisäksi tarvitaan teräsperuke estämään hauen terävien hampaiden aiheuttamat katkeamiset. Hauen pilkkivälineet on suunniteltu kestämään isommankin kalan väsyttäminen.

Mateen pyyntiin käytetään useimmiten koukullista madepilkkiä tai madekokkia, joka asetetaan pohjaan. Syöttinä toimii usein kalanpala tai särki. Siialle ja kirjolohelle soveltuvat pienet, kevyet pilkit ja ohut siima. Kuhan pilkinnässä käytetään suurempia tasapainopilkkejä ja keskivahvaa siimaa.

Perusvälineistöön kuuluu myös jääkaira, pilkkijakkara, jääsauvat turvallisuuden varmistamiseksi, sekä kauhan jään pitämiseksi avoimena. Talvikalastajalla on hyvä olla myös lämpimät vaatteet, sillä paikallaan oleminen jäällä voi tuntua kylmältä pitkän ajan kuluessa.

Miten sääolosuhteet vaikuttavat kalojen aktiivisuuteen talvella?

Sääolosuhteet ovat merkittävä tekijä kalojen aktiivisuuden kannalta talvella. Ilmanpaineen vaihtelut vaikuttavat kalojen käyttäytymiseen – yleisesti ottaen vakaa ilmanpaine on suotuisa kalastukselle, kun taas nopeat muutokset voivat passivoida kaloja. Matala ilmanpaine usein lisää kalojen aktiivisuutta, kun taas korkea ilmanpaine voi vähentää sitä.

Tuulella on epäsuora vaikutus pilkkikalastukseen. Voimakas tuuli voi aiheuttaa vedenpaineen vaihtelua jään alla ja vaikuttaa veden virtauksiin, mikä puolestaan vaikuttaa kalojen liikkumiseen. Pakkanen vaikuttaa jään paksuuteen ja happitilanteeseen – pitkään jatkunut kova pakkanen voi heikentää hapensaantia erityisesti matalissa järvissä.

Lumipeite jään päällä vaikuttaa valon määrään vedessä. Paksu lumi vähentää valon pääsyä veteen, mikä voi passivoida joitakin kalalajeja, kuten ahventa ja kuhaa, jotka reagoivat herkästi valaistuksen muutoksiin. Toisaalta jotkut lajit, kuten made, ovat aktiivisimmillaan pimeässä.

Kalastajan kannattaa tarkkailla säätiedotuksia ja erityisesti ilmanpaineen muutoksia. Parhaat pilkkipäivät ovat usein sellaisia, jolloin ilmanpaine on vakaa tai hitaasti laskeva, taivas on pilvinen ja lämpötila maltillinen. Suojasäällä kalat ovat usein aktiivisempia kuin kovilla pakkasilla.

Talvikalastuksen parhaat vinkit Martinselkosen vesistöissä

Martinselkosen alueen vesistöt tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia talvikalastukseen. Alueella on sekä pienempiä järviä että laajempia vesistöjä, joissa esiintyy runsaasti ahventa, haukea ja paikoitellen myös madetta ja kuhaa. Paikallisten kokemusten mukaan erityisesti ahvenpilkintä on tuottoisaa keskitalvella parhaille paikoille osuessa.

Martinselkosen vesistöissä pilkkikausi kestää tyypillisesti joulukuusta huhtikuun alkuun, riippuen jäätilanteesta. Alkutalvesta kannattaa keskittyä matalampiin vesialueisiin, kun taas keskitalvella kalat hakeutuvat usein syvemmille alueille. Loppukaudesta, kun jäät alkavat sulaa, kalat alkavat jälleen siirtyä matalampiin vesiin.

Alueella liikkuessa on hyvä kiinnittää huomiota turvallisuuteen – erityisesti alkutalvesta ja lopputalvesta jäiden kantavuus vaihtelee. Muista tarkistaa jään paksuus ja pitää mukana jäänaskaleita ja muita turvavälineitä. Paikallisilta asukkailta tai Martinselkosen Eräkeskukselta voi saada arvokkaita vinkkejä hyvistä pilkkipaikoista alueella.

Talvikalastus Martinselkosen vesistöissä on parhaimmillaan ainutlaatuinen luontoelämys. Kainuun erämaisessa maisemassa pilkkiminen yhdistää kalastusharrastuksen ja luonnon rauhan kokemisen. Olipa saalina sitten ahvenia, haukia tai muita kalalajeja, talvikalastus tarjoaa ikimuistoisia hetkiä luonnon keskellä.

Muista, että pilkkiessäsi tarvitset kalastonhoitomaksun (18-64-vuotiaat) ja mahdolliset paikalliset luvat, riippuen kalastusalueesta. Vastuullinen kalastaja huolehtii ympäristöstä ja noudattaa kalastussäädöksiä, jotta kalakannat säilyvät elinvoimaisina tulevillekin sukupolville.