Suomen syksyiset metsät tarjoavat runsaan ja monipuolisen marjasadon vaeltajille. Luonnonmarjoista yleisimpiä syksyllä poimittavia ovat puolukka, mustikka, karpalo ja variksenmarja. Näiden lisäksi metsistä voi löytää myös juolukkaa, pihlajanmarjaa sekä useita muita marjalajeja. Syksyiset vaellukset ovat erinomainen tapa nauttia luonnosta ja samalla kerätä maukkaita ja ravinnerikkaita marjoja kotiin viemisiksi. Marjojen kypsymisajat vaihtelevat lajin ja sijainnin mukaan, mutta parhaimmillaan marjasato on yleensä elo-syyskuussa.

Mitä marjoja voi löytää syksyisellä vaelluksella?

Syksyisellä vaelluksella Suomen metsistä löytyy useita herkullisia marjalajeja. Puolukka on yksi yleisimmistä ja tunnistettavimmista syysmarjoista, joka kypsyy parhaaseen poimintakuntoon elo-syyskuussa. Sen kirkkaan punaiset marjat erottuvat helposti varpujen seasta, ja ne säilyvät hyvin myös pitkillä retkillä.

Mustikka, joka kypsyy jo keskikesällä, on vielä alkusyksystä poimittavissa etenkin varjoisilla paikoilla. Karpalo puolestaan on myöhäissyksyn marja, jota voi kerätä jopa ensimmäisten pakkasten jälkeen, jolloin sen maku on parhaimmillaan.

Variksenmarja, joka tunnetaan myös kaarnikana, on mustansininen pieni marja, joka viihtyy erityisesti kuivilla kankailla ja kalliometsillä. Juolukka muistuttaa ulkonäöltään mustikkaa, mutta on hieman vaaleampi ja kasvaa usein kosteammilla paikoilla.

Pihlajanmarjat loistavat punaisina terttuina puissa ja ovat parhaimmillaan ensimmäisten pakkasten jälkeen. Ne soveltuvat erityisesti hyytelöihin ja mehuihin, mutta ovat sellaisenaan melko happamia.

Milloin on paras aika kerätä marjoja syksyllä?

Marjojen kypsymisajankohdat vaihtelevat merkittävästi Suomen eri osissa. Etelä-Suomessa marjat kypsyvät tyypillisesti 2-3 viikkoa aikaisemmin kuin Pohjois-Suomessa. Säätilat vaikuttavat myös vahvasti marjasatoon – lämmin ja sopivan sateinen kesä tuottaa yleensä runsaan sadon, kun taas kuiva kesä tai hallat voivat heikentää satoa merkittävästi.

Puolukka on parhaimmillaan yleensä syyskuun alkupuolella, mutta poiminta-aika voi jatkua pitkälle lokakuuhun. Mustikan paras sesonki on heinä-elokuussa, mutta varjoisissa paikoissa niitä voi löytää vielä syyskuussakin.

Karpalo kypsyy myöhemmin kuin useimmat muut marjat, ja sen paras poiminta-aika on tyypillisesti syys-lokakuussa, joskus jopa marraskuussa. Variksenmarjat kypsyvät elokuun lopulla ja säilyvät pitkään poimintakelpoisina.

Marjojen kypsyyden tunnistaa väristä, koosta ja mausta. Kypsät marjat irtoavat helposti, ovat täyteläisen värisiä ja maistuvat makeilta tai tyypillisen happaamilta lajista riippuen.

Mitkä syksyn marjat ovat syötäviä ja mitkä myrkyllisiä?

Suomen luonnossa esiintyy sekä syötäviä että myrkyllisiä marjoja. Yleisimmät syötävät marjat kuten mustikka, puolukka, karpalo ja variksenmarja ovat helppoja tunnistaa ja turvallisia poimia. Näiden lisäksi mm. lakka, vadelma, ahomansikka ja mesimarja ovat herkullisia luonnonantimia.

Myrkyllisistä marjoista yleisimpiä ovat näsiä, jonka kirkkaan punaiset marjat ilmestyvät jo keväällä, sekä kielo, jonka punaoranssit marjat kypsyvät loppukesästä. Myös koiranheisi, korpipaatsama ja sudenmarja ovat vaarallisia ja niitä tulee välttää.

Hyvä nyrkkisääntö turvalliseen marjanpoimintaan on kerätä vain marjoja, jotka tunnistat varmasti. Jos et ole varma marjan syötävyydestä, jätä se keräämättä. Erityisesti lapsia on hyvä opettaa tunnistamaan sekä syötävät että myrkylliset marjat.

Muista, että syötävien marjojen joukossa voi olla myös marjoja, jotka aiheuttavat joillekin ihmisille allergisia reaktioita tai vatsaoireita. Esimerkiksi pihlajan marjat ja tuomen marjat ovat teknisesti syötäviä, mutta voivat suurina määrinä aiheuttaa vatsavaivoja.

Miten tunnistan yleisimmät syksyn marjalajit?

Syksyn marjojen tunnistaminen on tärkeä taito jokaiselle luonnossa liikkujalle. Puolukan tunnistaa sen punaisista, kiiltävistä marjoista ja matalista, ikivihreistä varvuista. Puolukat kasvavat tyypillisesti ryppäinä ja niiden lehdet ovat nahkeat ja tummanvihreät.

Mustikka kasvaa matalina varpuina, joiden lehdet ovat kesällä vihreitä ja syksyllä punertavia. Marjat ovat sinimustia ja niissä on usein valkoinen kuorikerros. Mustikan tunnistaa myös siitä, että sen marjat värjäävät sormet ja suun siniseksi.

Karpalo kasvaa suoalueilla matalina, pitkinä versoina. Sen marjat ovat punaisia, pyöreitä ja kovempia kuin puolukat. Karpalon lehdet ovat pieniä, vihreitä ja kiiltäviä.

Variksenmarja eli kaarnikka muodostaa tiheitä mattoja kuivilla kankailla. Marjat ovat kiiltävän mustia ja kasvavat yksittäin, eivät tertuissa. Niiden maku on mieto ja hieman jauhoinen.

Juolukka muistuttaa mustikkaa, mutta sen marjat ovat vaaleampia, sinertäviä tai harmahtavia, ja kasvavat usein hieman suurempina kuin mustikat. Juolukan lehdet ovat myös pyöreämpiä ja harmahtavampia kuin mustikan.

Missä kannattaa liikkua marjoja etsiessä?

Eri marjalajit viihtyvät erilaisissa ympäristöissä, joten marjapaikkaa valitessa kannattaa huomioida kunkin lajin suosimat olosuhteet. Puolukka viihtyy parhaiten kuivilla ja valoisilla kankailla, erityisesti mäntymetsien reunamilla. Sato on usein runsain alueilla, joissa metsää on harvennettu muutama vuosi aikaisemmin.

Mustikkaa löytyy runsaimmin tuoreilta kangasmetsäalueilta, erityisesti kuusivaltaisista sekametsistä. Myös valoisissa koivikoissa ja mäntymetsien reunamilla voi olla hyviä mustikkapaikkoja.

Karpalo on suomarjoistamme tunnetuin ja sitä löytää erityisesti rahkasoilta, suon reunoilta ja kosteista painanteista. Karpaloa etsittäessä kannattaa varustautua kumisaappain.

Variksenmarjaa löytyy runsaasti kuivilta kangasmailta, kallioilta ja tunturialueilta. Se viihtyy erityisen hyvin pohjoisessa Suomessa.

Juolukkaa kasvaa kosteissa kangasmetsissä, rämeillä ja soiden reunamilla. Se viihtyy usein samankaltaisissa ympäristöissä kuin mustikka, mutta suosii kosteampia paikkoja.

Marjapaikat kannattaa merkitä muistiin tai karttasovellukseen, sillä hyvillä paikoilla marjasato toistuu usein vuodesta toiseen.

Mitä varusteita tarvitsen marjaretkelle?

Hyvin suunniteltu marjaretki vaatii sopivat varusteet. Tärkein varuste on sopiva astia marjojen keräämistä varten. Poimuri helpottaa ja nopeuttaa erityisesti puolukan ja mustikan keräämistä. Karpaloita kerätään yleensä käsin tai erityisellä karpalopoimurilla.

Marjasaavit, ämpärit tai korit ovat käteviä marjojen kuljetukseen. Monet kokeneet marjastajat suosivat myös vyölle kiinnitettäviä pienempiä astioita, joista marjat kaadetaan ajoittain isompaan astiaan.

Pidemmille marjaretkille tarvitaan myös:

• Säänmukaiset vaatteet ja tukevat jalkineet
• Eväät ja juomapullo
• Kartta, kompassi tai GPS-laite
• Puhelin hätätilanteita varten
• Istuinalusta märälle maalle
• Puukko tai monitoimityökalu

Marjojen säilyttäminen retken aikana on tärkeää etenkin lämpimällä säällä. Pidä marjat varjossa ja viileässä. Pitkillä retkillä voit käyttää kylmälaukkua tai kylmävaraajia pitämään marjat tuoreina.

Syksyisten marjaretkien vinkit ja parhaat käytännöt

Jokamiehenoikeuksien mukaan marjoja saa kerätä vapaasti lähes kaikkialla Suomen luonnossa, myös yksityismailla. Poikkeuksena ovat pihapiirit, viljellyt pellot ja erityiskäyttöön rajatut luonnonsuojelualueet. Luonnossa liikkuessa on kuitenkin tärkeää kunnioittaa ympäristöä ja välttää aiheuttamasta vahinkoa kasvillisuudelle.

Kestävän marjastuksen periaatteisiin kuuluu, että kerätään vain sen verran kuin tarvitaan tai pystytään hyödyntämään. Marjoja poimiessa on hyvä muistaa, että ne ovat tärkeä ravintolähde myös monille metsän eläimille.

Turvallisuus on tärkeää marjaretkillä:

• Kerro aina jollekulle, mihin olet menossa ja milloin palaat
• Ota mukaan riittävästi vettä ja eväitä
• Varaudu sään muutoksiin
• Pidä puhelin mukana ja ladattuna
• Vältä yksin marjastamista syrjäisillä seuduilla

Marjojen säilöminen onnistuu monella tavalla: pakastaminen, kuivaaminen, mehujen ja hillojen valmistaminen sekä marjojen fermentointi. Poimituista marjoista kannattaa puhdistaa roskat ja huonot yksilöt mahdollisimman pian keräämisen jälkeen.

Martinselkosen Eräkeskus tarjoaa loistavat puitteet syksyisille marjaretkille Kainuun suurissa selkosissa. Alueella voi nauttia luonnon rauhasta ja kerätä marjoja osana laajempaa luontoelämystä. Eräkeskuksen monipuolisiin palveluihin kuuluvat majoitusmahdollisuudet, ruokailupalvelut ja erilaiset aktiviteetit, jotka tekevät marjaretkeilystä entistäkin antoisampaa.